No1. LGBT -elokuva

No1. LGBT -elokuva

Maailmalla on tehty viime vuosina monia hyviä elokuvia LGBT (LesboGayBiTrans) -teemalla. Tässä niistä kaikkien aikojen paras.

Boys Don’t Cry  kuva_Boys dont cry_nettiin

Valmistumisvuosi: 1999
Ohjaaja: Kimberly Peirce
Käsikirjoittajat: Kimberly Peirce, Andy Bienen
Pääosat: Hilary Swank, Chloë Sevigny, Peter Sarsgaard
Valmistusmaa: Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö: Fox Searchlight Pictures
Kesto: 118 min.

Vuonna 1993 Falls City -nimisessä amerikkalaisessa pikkukaupungissa kuohui. Paikalle vasta muuttanut Brandon Teena (elokuvassa Hilary Swank) oli nuori mies, johon paikalliset tykästyivät äkisti. Hänen elämäänsä kuitenkin varjosti salaisuus, jota nuorukainen oli vastaavassa pikkukylässä valmis suojelemaan hengellään. Brandon Teena oli transmies, joka eli naisen kehossa. Teenan alettua seurustella paikallisen Lana Tisdelin (elokuvassa Chloë Sevigny) kanssa salaisuuden pitämisestä tuli yhä vaikeampaa. Totuuden valjettua Brandon Teena joutui kohtaamaan uskomatonta pahuutta. Nykyään hän on yksi tunnetuimpia viharikoksen uhreja Yhdysvalloissa.

Vuonna 1999 valmistunut Boys Don’t Cry lähtee liikkeelle vauhdikkaasti, mutta alun railakas tunnelma vaihtuu äkisti kerrassaan kummalliseksi. Utuinen olo humahtaa kuvaruudulta katsojaankin. Toiveikkaasta tuntumasta liu’utaan vähitellen toinen toistaan synkempiin kohtauksiin. Lopulta elokuva pakottaa seuraamaan kuin transsissa.

Herkimmille katsojille piinaava tunnelma on liikaa. Hämärretyt valot ja nuhjuiset olosuhteet maalaavat kuvaruudulle rosoista ja realistista kuvaa. Elokuva järkyttää ja lumoaa katsojansa samanaikaisesti. En toistaiseksi ole onnistunut löytämään toista elokuvaa, jossa olisi ollut yhtä vahva tunnelma. Aavemaisuutta lisää huomattavasti tieto tapahtumien todenmukaisuudesta.

Pätkän aitoudesta saa kiittää myös uskomattomia roolisuorituksia. Erityisesti Hilary Swankin ja Chloë Sevignyn näyttelijäntaidot pääsevät oikeuksiinsa. Ei siis mikään ihme, että Swank voitti roolisuorituksestaan Brandon Teenana parhaan naispääosan Oscarin.

Runsaasti väkivaltaa ja päihteitä sisältävä elokuva ei todellakaan sovi herkimmille tai nuorimmille katsojille. Olen kuitenkin sitä mieltä, että Boys Don’t Cry on elokuva, joka jokaisen tulisi nähdä jossain vaiheessa elämäänsä. Lopputekstien alettua on vaikea saada utuista tunnelmaa kaikkoamaan. Brandon Teenan tarinan jälkeen katsojan on jäätävä pohtimaan näkemäänsä. Hyvä niin.

kirjoittaja_kaisa rajattuTeksti: Kaisa V., 15v., Nurmijärvi
Kaisan kuva: Heikku U., 22v., Nurmijärvi

Juttu on julkaistu Curlyn ja Väestöliiton yhteisessä HURMA -verkkolehdessä, joka käsittelee nuorten globaaleja seksuaalioikeuksia. HURMA -lehti hakee uusia nuoria kirjoittajia mukaan! http://hurmalehti.fi