Mielipide: Onko somemaailmasta enää ulospääsyä?

Teksti: Ella H., 18v., Tampere
Kuvitus: Liina I., 19v., Raasepori

Sarjis_Illanistujaiset nykyään

Illanistujaiset nykyään

Kuvittele, että tuhatpäinen joukko seuraisi päivästä toiseen perässäsi. Ihmislauma seisoisi sänkysi vieressä kuin heräät, katsoisi kun syöt aamupalaa tai kun treenaat salilla. ”Tykkään!” ihmiset kommentoisivat päivittäisiä askareitasi. Tämä skenaario kuitenkin vastaa todellisuutta. Somen välityksellä mukanamme kulkevat seuraajien, tökkääjien ja tykkääjien joukko, joille jaamme arkemme.

Olen elänyt varhaisnuoruuteni internetin ja sosiaalisen median myllerryksen keskellä. Muistan saarnaavat valistuspuheet netin käytöstä. Omien kuvien ja tietojen levittämisestä internetsivuilla varoiteltiin, koska seuraukset olisivat mitä kauheimpia. Ääni kellossa on muuttunut täysin alle kymmenen vuoden aikana. Nykyään erilaisiin sosiaalisen median palveluihin kuuluminen on elinehto. Täytyy aktiivisesti blogata, vlogata, twiitata ja snäpätä.

Elämämme on siirtynyt nettiin. Olemme fyysisesti todellisuudessa läsnä, mutta henkisesti älylaitteiden välityksellä somemaailmassa. Ja silloin kun joudumme tilanteeseen, missä vaaditaan muiden kanssa kommunikointia, turvaudumme älypuhelimen räpeltämiseen. Illanistujaiset kaveriporukalla tarkoittaa nykyään sitä, että kaikki istuvat hiljaa toistensa facepäivityksistä tykkäillen. Elämme hetket jaettavaksi someen: ruoka-annokset, auringonlaskut, kesälomareissut. Sitten myöhemmin käymme läpi omia postauksiamme, että muistaisimme mitä oikeasti sillä hetkellä tapahtui.

Haluamme luoda itsestämme parannellun version someen. Selfieiden kuvakulma valitaan huolella ja lopputulosta parannellaan erilaisilla filttereillä. Todellisen minän voi piilottaa nimimerkin taakse, minkä vuoksi somessa on mahdollista elää kaksoiselämää. Se hiljainen, takarivissä istuva tyttö ruotsintunnilta voi olla suosittu videobloggaaja, jolla on satoja tuhansia seuraajia YouTubessa.

Some on häivyttänyt rajaa yksityisen ja julkisen välillä. Jaamme somekanavillamme arjen pienimmätkin yksityiskohdat ja henkilökohtaisuudet. Ohje ”älä pane nettiin mitään sellaista, mitä et voisi näyttää äidillesi tai laittaa koulun ilmoitustaululle” tuntuu täysin unohtuneen.

Tuskinpa kukaan vuoraisi koulun käytäviä omilla selfiekuvillaan, mutta eikö omien naamakuvien postaaminen somekanaville vastaa aivan samaa asiaa?

Tuntuu lähes mahdottomalta kuvitella aikaa ennen somea. Pienen nostalgiamatkan voi kuitenkin tehdä kirjautumalla ulos kaikilta sometileiltä. Rohkeimmat voivat sulkea myös verkkoyhteyden pois päältä. Siinä vasta #throwbackthursday parhaimmillaan.