Elokuva-arvostelu: Love Records – Anna mulle Lovee

Teksti: Kaisa V., 15v., Nurmijärvi
Kuvat: Fisher King Production Oy

Seksiä, viinaa ja ääninauhaa

Kuva1_AnnaMulleLoveenFakta:
Käsikirjoitus: Antti Pesonen
Ohjaus: Aleksi Mäkelä
Pääosissa: Jarkko Niemi, Tomi Alatalo,

Riku Nieminen
Ensi-ilta: 29.1.2016
Kesto: 110 min
Ikäraja: K-12
TÄHTIÄ: **1/2

Vuonna 1966 suomalainen musiikkiteollisuus oli jumiutunut humppaan ja iskelmään. Kolme nuorta miestä ottivat riskin ryhtyessään kapinoimaan rock-musiikin puolesta. Atte Blom, Christian Shcwindt ja Otto Donner tahtoivat mullistaa suomalaisen musiikin maailmaa – yllättävin tuloksin. Love Records – Anna mulle Lovee kertoo tarinaa legendaarisen levy-yhtiön takana.

Aleksi Mäkelän vauhdikasta ohjausta tähdittävät pääasiassa nuoret kasvot. Jarkko Niemi esittää terveysongelmien kanssa kamppailevaa Atte Blomia. Christian Scwindtinä ja Otto Donnerina puolestaan nähdään Riku Nieminen ja Tomi Alatalo. Mukaan mahtuu myös surpersuosiota urallaan saavuttanut Pirkka-Pekka Petelius. Petelius esittää Love Recordsia vastaan taistelevaa alan menestysmiestä, Topi Kärkeä.

Kuva2_Anna mulle Loveen

Jarkko Niemi on elokuvan intohimoinen Atte Blom.

Yhteinen visio rock-ajan Suomesta on huikea, mutta ei välttämättä riitä kun esteenä ovat raha, terveys ja suuret levy-yhtiöt. Kolmikko ei draamalta välty. Otto Donner on kunnollinen aviomies, joka toisaalta tahtoo olla mukana vallankumouksessa, mutta jonka on mietittävä myös vastasyntynyttä lastaan. Blomin päätä puolestaan sekoittaa myös laulajaksi haikaileva Anna (Alina Tomnikov). Kumpi lopulta on tärkeämpää, miesten keskinäiset erimielisyydet vai yhteinen unelma?

Soundtrack on leffan parhaita anteja. Vanhoja hittejä kuullaan pääasiassa uusina sovituksina. Pätkä antaa esimerkiksi Juice Leskiselle ja M.A. Nummiselle uudet kasvot. Loppujen lopuksi artisteihin ei silti keskitytä juuri nimeksikään, sillä tarina pyörii levy-yhtiön ja sen perustajien ympärillä.

Love Records – Anna mulle Lovee on pääasiassa humoristinen elokuva ja jääkin mielestäni kaipaamaan syvyyttä. Kaikista kiemuroistaan ja draamastaan huolimatta se jää pintapuoliseksi. Hahmoihin on hankala päästä sisälle, eikä esimerkiksi Christian Schwindistä opita juuri mitään ihmisenä. Roolisuoritukset ovat uskottavia. Erityisesti Tomi Alatalo sympaattisessa roolissaan jäi mieleeni. Atte Blomin intohimoa hyvin kuvanneen Jarkko Niemen on myös saatava tunnustusta roolistaan.
Elokuva ei päihteiden ja seksuaalisten teemojen vuoksi sovi perheen pienimmille. Päinvastoin siitä saattavat saada eniten irti ne, jotka ovat eläneet tuon ajan ja muistavat musiikin. Love Records – Anna mulle Lovee on hauska elokuva, muttei loppujen lopuksi tarjoa sen syvällisempää ajateltavaa tai painu mieleen pitkäksi aikaa.