Ajatuksia mediakasvatuksen tilasta vuonna 2009, elokuu / Peppi Tervo
Vuoden 2009 alussa ideoimme toiminnanjohtaja Ira Kinnusen kanssa, mitä kaikkea haluaisimme kasvattajille tänä vuonna tarjota. Yhtenä ajatuksena pinnalle nousi erilaista mediakasvatusta tekevien, tutkivien ja kehittävien tahojen ajatuksien koonti kuukausittaiseen kirjoitukseen tänne vanhemmille suunnattuun osioon. Ajatuksena on kertoa, mitä vuonna 2009 on tapahtunut mediakasvatuksen saralla joko suuressa mittakaavassa tai pienissä, projektikohtaisissa, ympyröissä. Oma kirjoitukseni aloittaa tämän sarjan joka kestää vuoden vaihteeseen. Vaikka vielä ainakaan ensimmäisessä kirjoituksessa ei ole kommentointimahdollisuutta, toivon minulle lähetettävän palautetta heränneistä ajatuksista.
Omakohtaisesti olen kokenut vuonna 2009 useita oivalluksia, joista suuri kiitos kuuluu opiskelutovereilleni Humanistisessa ammattikorkeakoulussa, sekä tietysti äidilleni, joka kannusti minua median tekemiseen jo pienenä. Mediasta, ja mediakasvatuksesta puhuttaessa, tunnutaan nykyään helposti unohtavan, että myös perinteinen media (kirjat ym.) ja niiden tekeminen itse, ovat mediakasvatusta. Ollessani pieni minua on kannustettu tekemään ainakin omia kirjoja, lehtiä ja radio- ja tv-ohjelmia. Kuitenkin varsinkin kirjan tekeminen, ja sen mieltäminen mediakasvatukseksi, unohtui minulta pitkäksi aikaa.
Halusin kasvattaa yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta lehtiryhmässä, joka kokoontuu viikoittain Oulunkylässä. Toin ryhmäämme suuren tyhjän kirjan, jonka nimesin lehtiryhmän ystäväni- kirjaksi. Olin koonnut erilaisilta palstoilta netistä sekä kiertokirjeistä kysymyksiä, joista mieluisimpiin nuoret saivat haluamallaan tavalla vastata. Tärkeintä oli, että vastauksesta tuli ilmi kysymys ilman, että kysymystä itsessään täytyi kirjoittaa. Tämä poiki sen, että monet vastauksista olivat kuvia. Projekti jatkuu vielä tänä syksynä, sillä intohimoisen perehtymisen vuoksi kaikki eivät ehtineet keväällä rustata omia tuntojaan kirjaan. Olen luvannut, että kun kirjaan on saatu kaikkien ryhmäläisten vastaukset, siitä otetaan kopiot ja jokainen saa oman kappaleen muistoksi kotiin.
Haluankin kannustaa kaikkia meitä aikuisia muistamaan, että meidän lapsuudestamme tutut jutut voivat olla sovellettavissa nykypäivään, ja näin välittävät hienoa perintötietoa tuleville sukupolville. Kuka esimerkiksi voisi kieltää, etteikö animaatio, jossa on käpylehmiä pääosassa, olisi hauska?
Mukavaa alkanutta syksyä!
Peppi Tervo, päätoimittaja
Curly Media
peppi.tervo ät curly.fi
041 533 6541
